Turpa Kii!

”Kyllä se siitä, ei ole enää paljoa jäljellä”, ”nuku vielä kun voit, vauvan syntymän jälkeen et nuku enää vuosiin”, ”oletko varma että odotat vain yhtä lasta kun sun vatsa on niin iso”, ”se on vain väliaikaista” jne… Nämä ovat juuri ne asiat jotka saa mun veren kiehumaan.

public.jpeg

Ajattelin vielä purkaa mun oloa tänne kerran vielä ennen synnytystä. Joku osaa varmaan päätellä edellisistä postauksista ettei tämä raskaus ole sujunut ongelmitta.

Niin paljon olisin toivonut että kaikki olisi edennyt normaalisti ja että vointi olisi ollut hyvä loppuun asti.

Olin pitkän ja synkän talven jälkeen odottanut innolla tulevaa kesää. Auringonpaistetta ja lämpöä. Kivoja kesäjuttuja kavereiden kanssa ja ihania viimeisiä hetkiä ennen kun uusi perheenjäsen saapuu. No ei ihan mennyt niin kuin olin odottanut. Jäin jo alkukesästä sairaslomalle mutta yritin kuitenkin ylläpitää normaalia elämää ja rutiineja täällä kotona. Kuitenkin aika aikaisessa vaiheessa kroppa ei vaan ollut enää yhteistyöhaluinen ja jäin aika pitkälti kodin vangiksi.

Herätyskello soi 09.00 taas yhden huonosti nukutun yön jälkeen. Nousen vaivalla sängystä ja raahaudun alakertaan. Mittaan verensokerit ja teen taas samanlaisen ruisleivän kun kaikkina muinakin aamuina. Kännykkään laitan ajastimen päälle että muistan taas tunnin päästä mitata verensokerit. Katson aamupalan jälkeen kelloa ja lasken kuinka pitkäksi aikaan voin yrittää vielä nukkua ennen kun pitää seuraavan kerran syödä. Väsyttää ja haluaisin nukahtaa mutta lonkkaa ja selkää särkee ja en löydä hyvää asentoa eikä uni muutenkaan tule. Kello on yhtäkkiä taas niin paljon että pitää syödä joten heitän makaroonilaatikon mikroon ja vedän sen naamariin. Katon netflixistä jotain ja yritän nukahtaa mutta olin taas unohtanut ikkunan auki ja ulkona huutaa kesälomalla olevat lapset. Ei muuta kun ikkuna kiinni ja uusi yritys. Uni ei tule. Sehän olisi ruoka-aika taas. Takaisin keittiöön.. Katson taas kelloa ja toivoisin että aika menisi nopeammin, että olisi taas ilta ja saisi mennä ”nukkumaan” ja toistaa kaiken tämän taas huomenna. Leipä on loppu ja pitää käydä kaupassa. Laitan kengät jalkaan ja lähden kävelemään lähikauppaan joka sijaitsee 50m päässä, tien toisella puolella. Jo muutaman askeleen jälkeen alkaa vatsassa painaa ja supistaa sen verran että melkein hiivin loppumatkan. Kun pääsen kotiin on pakko päästä istumaan koska joka paikkaan sattuu. Jään selailemaan kännykkää ja katson kateellisena kun kaikki muut ihmiset nauttivat kesästä. Yritän loppuun asti pysyä positiivisena mutta kyyneleet puskee väkisin läpi ja olo on kaikkea muuta kun iloinen. Olo on yksinäinen. Odotan että mies tulisi töistä kotiin ja että olisi joku kenen kanssa jutella mutta siihen on vielä monta päivää. Pääsispä jo synnyttää.

Näin olen viettänyt suurimman osan tästä kesästä. Olisin tehnyt mitä vaan että olisin voinut olla töissä pidempään. Kun joku on kysynyt vointia ja olen ollut rehellinen niin olen melkein aina saanut kuulla sen saman lauseen, ”lepää ja nuku vielä kun voit” ja ”se on kohta ohi”. Näin kun on monta kuukautta yrittänyt tsempata niin ei paljoo auta. Uskon että lapsen syntymän jälkeen saan nukkua paljon enemmän ja paremmin kun mitä olen nukkunut nämä viimeiset kuukaudet. Ja kyllä olisin paljon mielummin tehnyt muutakin kun maannut kotona 3 kuukautta putkeen.

En hae tällä postauksella kenenkään sääliä vaan halusin kertoa rehellisesti miten täällä on asiat mennyt. Harmittaa tottakai että en ole voinut oikein kunnolla iloita ja nauttia raskaana olemisesta. Nyt vaan toivon että lapsi syntyy terveenä ja kaikki tämä on varmasti ollut sen arvoista ❤️

public.jpeg

Isyyspakkaus

 Äiti saa äitiyspakkauksen mutta mitä isä saa? No pitäähän isää myös muistaa joten kasasin omin pikku kätösin ”isyyspakkauksen”

 

IMG_0058.JPG

Sain idean yhdestä facebook ryhmästä ja mietin pitkään mitä haluaisin tähän pakkaukseen laittaa. Tein vähän tutkimustyötä ja päädyin lopulta näihin: 

 

 

IMG_0055.JPG
IMG_0052.JPG
IMG_0054.JPG
IMG_0053.JPG

Energiajuomaa, tutteja, baby oilia, harsoja, kosteuspyyhkeitä, laastareita, ensi kirja, vaatesetti, korvatulpat, lemppari muroja ja pistokesuojat. 

Mun oma suosikki noista oli tuo aivan ihana kirja!  ”Arvaa kuinka paljon sinua rakastan” ❤️

Jos olisin jaksanut nähdä vielä enemmän vaivaa niin olisin tulostanut kelalta ”päätöksen isyysavustuksesta” mutta päätin että tämä saa olla hyvä näin :)

Kiitti mulle riitti

Tänään alkoi uusi viikko, nimittäin viikko 29. Mulla on tasan 12 viikkoa jäljellä laskettuun aikaan. Mä en millään jaksais odottaa että tää pieni syntyisi :)

 

IMG_0029.JPG

Nyt on ollu oikein kesäiset kelit ja se on aivan super ihanaa! Mua ei haittaa helle ollenkaan, eikä varsinkaan nyt kun saatiin pieni ilmastointipömpeli meijän makkariin! Oli erittäin jees kun ulkona oli sen 30c ja makkarissa 20c. 

Nyt on kuitenkin se aika raskaudesta kun paikat alkaa turpoo ja olo ei enään ole hirveän ketterä ja notkea. Masukin on kasvanut sen verran että mun puolesta ei tarvis kasvaa enää ollenkaan. 

 

IMG_0027.JPG

Kolme kuukautta pitäis vielä odottaa ja odotan kauhulla minkä kokoinen tää tulee olemaan laskettuun aikaan mennessä. 

Sain myös ilokseni raskausdiabeteksen mikä on hirveen kiva, varsinkin näin kesällä kun tekisi mieli syödä pelkkää jäätelöä koko ajan. Mutta loppupeleissä ihan hyvä vaan että on pikkasen tiukempi ruokavalio niin pysyy samalla kilotkin kurissa :) Onneksi tää loppuu heti kun lapsi on pihalla! Meinaan nimittäin pakata synnärille mukaan sellaset eväät että oksat pois, kaikkea sitä mitä en ole voinut tämän raskauden aikana syödä. Mukaan pakkaan iiiiiison irtokarkkipussin, batterya ja pistän mun rakkaan avomiehen hakemaan mulle ison annoksen lohisushia :D 

Toisin sanoen olen aika kypsä tähän raskaana olemiseen ja toivoisin että tää olisi pian ohi. Tiedän että monien mielestä raskaana oleminen on maailman ihanin asia ja se on ihan fine, mulle tää vaan ei sovi.. 

 

IMG_0028.JPG

Vaikka mä toivonkin että tää olisi nopeasti ohi niin itse synnytys jännittää aika lailla ja oon huomenna menossa juttelemaan asiasta kätilön kanssa. Mua kuitenkin lohduttaa se että se laps tulee sieltä ulos tavalla tai toisella eikä yhtäkään lasta oo jätetty masuun muhimaan :D

Niin tyypillistä!

Aurinko paistaa ja linnut laulaa, taitaa tulla kesä?! Viime viikko oli niin ihanan kesäinen ja vaikka tänään on paistanut aurinko niin ulkona on kuitenkin aika viileää.

Nämä kesäkelit on tehnyt sen että olen innostunut pistämään pihan kuntoon. Ollaan monena päivänä puuhailtu paljon ulkona kaikenlaista. Kävin myös ostaa vähän kukkia että saataisiin terassille vähän väriä. 

 

IMG_0547.JPG
IMG_0549.JPG

Olen myös huomannut kuinka olen yhtäkkiä innostunut siivoamaan täällä kotona. Kaiken pitää kokoajan olla tiptop. Nipotan myös heti jos toinen jättää jotain jälkeensä :D Eli pesänrakennusvietti is ON! Hillun täällä kotona usein joko rätti tai pölyhuiska kädessä.. 

 

IMG_0545.JPG

Siitä tulikin mieleen että minulla taitaa olla just kaikki tyypilliset raskaus ”oireet”. Alussa pahoinvointi ja väsymys ja nyt myöhemmin on ilmennyt matala hemoglobiini, hiusten paksuuntuminen (nyt niitä taas irtoilee :D), mielialan vaihteluja, selkäkipuja jne.. Great! Ja nyt kun vatsa tästä kasvaa kasvamistaan niin ainakaan tuo selkäkipu ei taida ihan heti hellittää. Varasin just maanantaiksi ajan hierojalle. Tuli myös ostettua kokovartalotyyny joka on pikkasen helpottanut nukkumista.

 

IMG_0551.JPG

Odotan kyllä nyt jo innolla että tämä lapsi syntyisi. En tiedä miten selviän jos tää masu kasvaa hirveen paljon isommaksi vielä :D 

IMG_0550.JPG

Mitä odottaa kun odottaa?

Vauvakuume höyryissä olin paljon miettinyt minkälaista olisi jos tulisi pieni vauva. Miten elämä muuttuisi ja mitä kaikkea se pitäisi sisällään. Silti en ollut ikinä, kumma kyllä, miettinyt minkälaista on olla raskaana. Olin toki tietoinen muutamasta asiasta mutta yllätyin todella paljon miltä se sitten todellisuudessa tuntuu.

 

IMG_0396.JPG

Sain tietää olevani raskaana jo todella aikaisessa vaiheessa, olisikohan viikkoja ollut vähän päälle neljä. Se tunne oli uskomaton kun näki ne kaksi viivaa raskaustestissä ja en uskonut todeksi ennen kuin tein toisen testin seuraavana päivänä. Vaikeinta silloin oli olla hiljaa asiasta kun halusi vaan heti kertoa koko maailmalle. 

Seuraavaksi tuli huoli siitä että mitä jos tämä meneekin kesken. Tämä kesti kauan ja murehtiminen loppui ehkä vasta viikolla 15 kun oli jo yli sen riskiajan.

Pahoinvointi ja jäätävä väsymys tuli myös todella alussa ja kesti n. 8 viikkoa. En onneksi oksentanut kertaakaan mutta se jatkuva etova olo mikä ei helpottanut millään oli kamalinta mitä olen pitkään aikaan kokenut. Myöskään kauhea väsymys ei auttanut asiaa yhtään ja ihme että pystyin olemaan töissä. Nyt kun mietin asiaa niin olisi ehkä ollut parempi olla kotona silloin mutta ajattelin vaan että raskaus ei ole sairaus eikä siitä voi jäädä sairaslomalle... 

 

IMG_0150.JPG

Sitten alkoi hormoonit hyrrää 😂 Tämä oli ja on edelleen kamalaa! Kun mielialat vaihtelee sekunnin murto-osassa ja ei pysy edes itse mukana. Yhtäkkiä iskee hirvee raivo ja sitten kaikki onkin yhtäkkiä hyvin, itku tulee ihan puskista etkä edes tiedä miksi pillität 😂 nää on näitä ja odotan innolla sitä hetkeä kun nää kohtaukset loppui, luulen että lapsen isäkin varmasti odottaa tätä vielä enemmän. 

Pientä paineen tunnetta on myös tuntunut vatsassa ja muutamia supistuksiakin on ollut mutta noin muuten niin olo on aika normaali. Vatsahan kasvaa tuossa koko ajan mikä on jo alkanut vähän hankaloittaa muutamia asioita, esim. sukkien ja kenkien saamista jalkaan yms.. 

Nyt toivotaan vaan että kaikki menee hyvin ihan tuonne loppuun asti :)  

Onnesta soikeana, mutta...

Ne jotka tuntee mut tietää että mulla on ollut todella pitkään vauvakuume ja olen aina ihastellut muiden ihmisten pieniä ihmeitä mutta sosiaalisen median puolella en ole niin välittänyt raskaus tai vauva/lapsipäivityksistä. Olen toki osannut olla iloinen muiden puolesta mutta en ole vaan ymmärtänyt miksi niitä vatsakuvia ja vauvakuvia on pitänyt tykittää some täyteen. Mutta nyt rakkaat ihmiset, nyt minä sen ymmärrän.

 

Raskaaksi tuleminen ja lapsen saaminen ei ole mikään pieni juttu ja se todella muuttaa koko elämän. Kropassa tapahtuu mitä ihmeellisempiä asioita ja semmosia mitä ei ehkä osannut odottaa että oma kroppa edes pystyy tekemään. Ja sitten vasta muuttuukin kun saa sen pienen nyytin syliin. Se on maailmaa mullistava asia ja nyt vihdoin ymmärrän miksi niin moni haluaa kertoa ja jakaa näitä kokemuksia. 

Ymmärrän kyllä hyvin jos ei ole omia lapsia että tällaiset päivitykset saattaa ärsyttää mutta kun on itse tässä tilassa, on niin onnellinen että haluaa jakaa sitä onnea myös muiden kanssa :)

IMG_0279.JPG

Meillä oli tänään rakenneultra ja saatiin nähdä se pieni ihminen vielä kerran. Oli helpottavaa kuulla että masussa kaikki oli paremmin kuin hyvin. Sukupuoli selvisi samalla ja ei ollut epäselvää että kumpi sieltä tulee eli syyskuussa me saadaan pieni poika meidän perheeseen 💙 

 Todella aktiivinen poika tulossa kun potkii menemään tuolla vatsassa kun viimestä päivää ja tottakai aina silloin kun itse yrittää levätä. Yllätyin kun aloin tuntemaan liikkeet aika hyvissä ajoin, jo raskausviikolla 16. Nyt ollaan jo voiton puolella eli yli puolen välin, mihin se aika menee 😅

IMG_0088.JPG

Nyt on kyllä paljon helpompaa kun tietää kumpi sieltä tulee kun aletaan pikkuhiljaa suunnittelemaan vauvalle huonetta, nimeä jne..

Enää pitäisi tajuta että mitä kaikkea sitä sitten pitää hankkia..  

Jetlag

Ei ole leikin asia :D Kello on 05.00 aamulla ja en ole saanut nukuttua 03.00 jälkeen, herätyskello on herättämässä 06.30 joten ajattelin että turha sitä on enää väkisin yrittää nukahtaa. 

Meillä kävi todella hyvä tuuri kun lennettiin takaisin kotiin kun kone ei ollut täynnä ja me saatiin jokainen oman penkkirivin. Se oli kyllä luksusta kun selkä vaivaa muutenkin ja istuminen 11h ei ole hirveen ihanaa. Mä pistin silmät kiinni heti sen jälkeen kun oltiin syöty ja nousin vasta kun oli ”aamupalan” aika. Unen laatu nyt ei ollut mitään huippuluokkaa mutta sai kuitenkin levättyä ja lento meni paljon nopeammin niin. 

 

IMG_0263.JPG

Pakko vielä hehkuttaa ❤️ Mä en ikinä ole ostanut lentokoneesta mitään sälää mutta tällä kertaa bongasin ihanan pienen Marimekon pussukan minkä sai vaan finskiltä. No mä en jaksanut olla hereillä niin pitkään että olisi ollut mahdollisuus ostaa sitä ja ajattelin että ihan sama, laivalta saa vastaavanlaisia. Heräsin jossain vaiheessa kun piti käydä veskissä ja mun ihana rakas pupu oli sen mulle ostanut sillä välin kun olin nukkunut ❤️❤️❤️ Meinasin tirauttaa pari kyyneltä, olin kuitenkin niin unenpöpperössä mut olihan toi ihana ele!

 

IMG_0264.JPG

Tänään on luvassa koko päivän kestävä kurssi keskustassa joten taidanpa tästä nousta ja aloittaa aamutoimet :) Ihanaa päivää kaikille! 

Eilen oltiin pienellä roadtripillä ja ajettiin rantaa pitkin Malibun kautta Venicelle. Täällä on kyllä ihan super huikeet maisemat.   

 

IMG_0145.JPG
IMG_0148.JPG
IMG_0149.JPG

Ainoa miinus siinä matkassa oli se että mun selkä meni ihan jumiin kaikesta paikallaan istumisesta mutta onneks ei tunnu tänään niin pahalta :) Saas nähdä mitä selkä sanoo paluu lennolla kun sitä istumista on reilu 10h..  

Olisi ollut mahtavaa jos tuonne Malibun rannalle olisi päässyt kävelemään mutta oli aika vaikeaa löytää paikka mistä olisi päässyt livahtaa sinne kun ranta oli näköjään vain asukkaiden käytössä..

IMG_0144.JPG
IMG_0142.JPG
IMG_0141.JPG
IMG_0137.JPG

Venice oli iloa silmälle koko rahan edestä, ihanan värikäs ja räikeä ympäristö ja sieltä sai aivan ihania kuvia otettua.  

 

IMG_0136.JPG

Myrskyn jälkeen

On poutasää jne.. Eilisen postauksen jälkeen yllätyin kuinka paljon ihania tsemppiviestejä sain! En osannut odottaa mitään sellaista, varsinkaan kun mieli on maassa kun oma käytös on ollut ö-luokkaa. Ilahduin kuitenkin valtavasti ja tänään on ollut paaaaaaljon parempi päivä! Toivotaan että tämä poutakeli jatkuu :) 

 

IMG_0083.JPG

Tänään suuntasimme pupun kanssa Rodeo driven kautta Santa Monicaan. Tuo Rodeo drive oli kyllä aikamoinen paikka lukuisine luksuskauppoineen ja vaikka lompakko ei ihan antanut periksi lähtee tuhlaamaan niin oli mukava kokemus, onhan se hieno ja näyttävä katu! 

 

IMG_0077.JPG
IMG_0094.JPG

Tämän jälkeen otettiin Uberi alle (Uber on muuten todella edullinen käyttää täällä) ja ajettiin Santa Monicaan.  

Se oli minun melkein ainoa must see -paikka tällä reissulla ja olihan se aivan mahtavaa aluetta! Jos joku päivä voitan lotossa niin pakkaan kimpsut ja kampsut,otan pupun (kohta puput ;) )kainaloon ja muutan sinne.  

 

IMG_0091.JPG
IMG_0090.JPG

Santa Monican rannalta löytyy myös kuuluisa Santa Monica Pier. Se oli paljon pienempi mitä olin odottanut mutta oikein mukava paikka viettää aikaa. 

IMG_0053.JPG
IMG_0088.JPG
IMG_0089.JPG
IMG_0087.JPG

Tuli nälkä kaiken pyörimisen jälkeen joten käytiin lounaalla Cheesecake Factoryssa ja jatkettiin matkaa kohti kauppoja. Jossain vaiheessa kun olin hetken istunut vaimoparkissa kun pupu kierteli kaupassa niin jäätävä kipu iski lonkkaan ja luulin jo että jäin sille tielle kun en pystynyt liikkumaan. Hetken päästä sain otettua muutaman askeleen ja päästiin kaupasta ulos. Hetkeksi helpotti mutta ei mennyt kauaa kun  kipu tuli taas ja luulin että kuolen. Ei muuta kun auto alle ja kotiin. Nyt on onneksi pikkusen helpottanut mutta nyt en uskalla liikkua yksin missään jos sama toistuu. Täällä on vähän hankala saada apua ja täältä ei noin vaan soiteta neuvolaan, varsinkaan tämän aikaeron takia. Toivotaan ettei sama enää toistu :) 

IMG_0085.JPG

Maailman huonoin..

..ajankohta lähteä reissuun. Me varattiin n. 6k sitten matkan Los Angelesiin ja mä olin niiin innoissani kun en ollut aikaisemmin ollut jenkeissä. Yllätyksenä kuitenkin tuli se että sain joulukuussa tietää olevani raskaana. Eihän se mikään este ole mutta kaikki on vaan niin erilaista kun odottaa lasta.

 

IMG_9953.JPG

Stressasin jo ennen matkaa että miten tämä tulee menenään kun on ihan vieraassa paikassa, välimatkat ovat pitkät jne.. Mietin myös että mitä täällä uskaltaa syödä kun lista on pitkä ruoka aineista mitä pitäisi välttää kin on raskaana.  

No tänne me nyt tultiin ja tähän asti kaikki on ollut yhtä vuoristorataa. Välillä tekee mieli luovuttaa ja lähtee kotiin mutta kuitenkin ei halua heittää mitään hukkaan kun näin pitkälle kerran ollaan tultu. Itselleni tuli täysin yllätyksenä miten vahvasti raskaushormoonit vaikuttaa mielialaan ja en ole ikinä kokenut sellaisia tunneryöppyjä mitä tällä hetkellä tunnen. Yhtenä hetkenä kaikki on täysin fine ja sekunnin päästä maailma romahtaa koska tapahtui jotain, esim tukka oli huonosti joten koko loma on pilalla...  

 

IMG_0018.JPG

Eniten käy sääliksi matkaseuralaisia kun he joutuvat kestämään kaikkea tätä. Siksi tekisi mieli vaan pakata laukut, lähteä kotiin ja tulla takaisin kun kaikki tämä on ohi. Se nyt kuitenkaan ei ole vaihtoehto joten yritän tässä nyt ”nauttia” seuraavasta viikosta mitä meillä täällä on jäljellä ja toivoa että nämä mielialanvaihtelut pysyisivät jotenkin kurissa etten pilaa kokonaan muiden lomaa. 

Paljosta jään paitsi mutta onneksi Los Angeles ei ole katoamassa minnekkään ja tänne voi aina tulla myöhemmin takaisin! 

 

IMG_0016.JPG
IMG_0017.JPG