I love me?

Olin pitkään odottanut iloveme messuja koska olen edellisinä vuosina ollut töissä enkä sen takia ole päässyt käymään. No nyt kun olen mammiksella niin oli mahdollisuus käydä.

Minua kyllä vähän jännitti lähteä kun mukana oli myös vauva.

Sain ekaa kertaa kokea sitä mitä tämä elämä vauvan kanssa ihan oikeasti on😅 Ei sitä ihan noin vaan lähdetä vaan pitää oikeasti miettiä että onko kaikki tavarat mukana, onko lapsi syönyt, vaippa vaihdettu, onko itse muistanut syödä jne… Ja kun kaikki nämä (plus kaikki muuttujat) pitää muistaa yksin n. 2,5h yöunien jälkeen.

No pääsin sitten lähtemään noin puoli tuntia aikataulusta jäljessä.
Perillä ei tullut yllätyksenä että parkkipaikkaa oli vaikea saada. On myös oma haasteensa kun on vaunut ja vauva ja kaikki muut kamat mitä pitää saada raahattua mukanaan 😂 Onneks poika oli tosi rauhallinen ja yhteistyöhaluinen 💙

IMG_1059.jpeg

Perillä vihdoin, minä, mun kaveri, lapsi ja noin puolet Suomen väestöstä oli myös tullut messuilemaan. Todella hienoa että nämä messut ovat niin suosittuja mutta koska väkeä oli niin paljon ei oikein päässyt täysillä mukaan koko hommaan. Monia pisteitä jäi katsomatta sen takia😔 onneksi seura oli hyvää 😊

IMG_1049.jpeg

Messujen nimi voisi olla vaikka ”iloveryysis”, ”ilovejonottaa” tai ”ilovemenettäähermoni”.

Ehkä ens vuonna uudestaan sit! 👍🏼

Kun kupla puhkeaa

Ymmärrän todella hyvin nyt mitä tarkoitetaan vauvakuplalla. Ne pari ensimmäistä viikkoa uuden tulokkaan kanssa on jotain aivan ihanaa! En oikein tehnytkään muuta kun ihastelin meidän pikkusta ja välillä jopa väänsin parit itkut kun vauva oli vaan niin ihana 😅 Kaikki myös tuoksui vauvalle. En ollut aikaisemmin oikein ollut tekemisissä niin pienten lasten kanssa joten en tiennyt miltä vauvat tuoksuu, olin toki kuullut asiasta. Vauvan (varsinkin oman) tuoksu on myös aivan ihana 💕

public.jpeg

No mitä sitten kun se kupla puhkeaa ja vauva-arki lyö kuin nyrkki naamaan 😂? Todellisuushan on sitä ettei tää enää ole millään ruusuilla tanssimista.

Meijän pienellä on ollut todennäköisesti masuvaivoja niinkuin monella vauvalla on. Tämän takia pikkunen on ollut itkuinen ja huutanut, ja paljon! Ollaan käyty parilla lääkärillä, googlailtu ja liitytty moneen vertaistukiryhmään facebookissa 😀

Epäiltiin kireää kielijännettä ja käytiin alan asiantuntijalla joka oli sitä mieltä että se ei ole kireä. Ei oltu tyytyväisiä hänen diagnoosiin vaan käytiin varmuuden vuoksi vielä toisella lääkärillä joka oikeasti osaa asiansa. Hän vilkaisi pienen suuta ja ei ollut epäilystäkään etteikö kielijänne olisi kireä ja näköjään huuli myös. Molemmat napsastiin sillä käynnillä ja kyllä ero on huomattava. Nyt sujuu imetys paljon paremmin ja lapsi ei huuda yhtä paljon enää. Toki hän saa raivareita välillä mutta se nyt kuuluu asiaan.

public.jpeg

Pikkuhiljaa alkaa arki rullaa meidän perheessä. Sain tänään jopa käytyä pienen vaunulenkin ja vähän siivottuakin kun poika on ollut ihanan rauhallinen tänään💙 Nytkin nukkuu tuossa vieressä kuin pieni kisuli 💕

Vaikka se kupla puhkesi, yösyötöt ja huudot on rankkoja niin en vaihtaisi päivääkään. Olen niin onnellinen ja ylpeä että saan olla tuon pienen pojan äiti.

Hän

Hän on vihdoin täällä! Ei pysty sanoin kuvailemaan miten onnellisia ollaan ❤️ Hänen tiensä tähän maailmaan ei ollut helppo. Sillä ei kuitenkaan ole enää mitään väliä koska meidän lapsi on täällä ja hänellä on kaikki paremmin kuin hyvin.

public.jpeg

Hän syntyi Espoon sairaalassa 3.9.2019 klo. 00:25, 15h käynnistyksen jälkeen. Synnytys meni hyvin mutta loppuvaihe oli todella haastava ja menetin loppujen lopuksi yli 2 litraa verta. Meidän pienellä oli kuitenkin kaikki hyvin mikä oli pääasia.

Pakko hehkuttaa Espoon sairaalan kätilöitä ja lääkäreitä, ilman heitä oma synnytyskokemus ei olisi ollut näin hieno! Oli myös hienoa saada synnyttää niin hienoissa tiloissa.

public.jpeg

Toipuminen on ollut melko hidasta ja voimat on ollut vähäiset suuren veren menetyksen takia. Onneksi en ole joutunut olemaan yksin vaan tukenani on täällä maailman ihanimman pojan isä 💙 Nyt ei auta muu kuin tankata rautavarastot täyteen että jaksaa elää täysillä tätä vauva-arkea.

public.jpeg

Yllätyin oikein miten paljon tunteita lapsen syntymä minussa herätti, sitä rakkauden tunnetta pientä kohtaan on vaikea kuvailla. Haluaa suojella sitä pientä elämää kaikelta maailman pahalta ja antaa niin paljon rakkautta ja turvaa ❤️

Tänne kuuluu siis pelkkää hyvää, tutustutaan uuteen tulokkaaseen päivä päivältä enemmän ja opitaan uusia asioita.

public.jpeg

Turpa Kii!

”Kyllä se siitä, ei ole enää paljoa jäljellä”, ”nuku vielä kun voit, vauvan syntymän jälkeen et nuku enää vuosiin”, ”oletko varma että odotat vain yhtä lasta kun sun vatsa on niin iso”, ”se on vain väliaikaista” jne… Nämä ovat juuri ne asiat jotka saa mun veren kiehumaan.

public.jpeg

Ajattelin vielä purkaa mun oloa tänne kerran vielä ennen synnytystä. Joku osaa varmaan päätellä edellisistä postauksista ettei tämä raskaus ole sujunut ongelmitta.

Niin paljon olisin toivonut että kaikki olisi edennyt normaalisti ja että vointi olisi ollut hyvä loppuun asti.

Olin pitkän ja synkän talven jälkeen odottanut innolla tulevaa kesää. Auringonpaistetta ja lämpöä. Kivoja kesäjuttuja kavereiden kanssa ja ihania viimeisiä hetkiä ennen kun uusi perheenjäsen saapuu. No ei ihan mennyt niin kuin olin odottanut. Jäin jo alkukesästä sairaslomalle mutta yritin kuitenkin ylläpitää normaalia elämää ja rutiineja täällä kotona. Kuitenkin aika aikaisessa vaiheessa kroppa ei vaan ollut enää yhteistyöhaluinen ja jäin aika pitkälti kodin vangiksi.

Herätyskello soi 09.00 taas yhden huonosti nukutun yön jälkeen. Nousen vaivalla sängystä ja raahaudun alakertaan. Mittaan verensokerit ja teen taas samanlaisen ruisleivän kun kaikkina muinakin aamuina. Kännykkään laitan ajastimen päälle että muistan taas tunnin päästä mitata verensokerit. Katson aamupalan jälkeen kelloa ja lasken kuinka pitkäksi aikaan voin yrittää vielä nukkua ennen kun pitää seuraavan kerran syödä. Väsyttää ja haluaisin nukahtaa mutta lonkkaa ja selkää särkee ja en löydä hyvää asentoa eikä uni muutenkaan tule. Kello on yhtäkkiä taas niin paljon että pitää syödä joten heitän makaroonilaatikon mikroon ja vedän sen naamariin. Katon netflixistä jotain ja yritän nukahtaa mutta olin taas unohtanut ikkunan auki ja ulkona huutaa kesälomalla olevat lapset. Ei muuta kun ikkuna kiinni ja uusi yritys. Uni ei tule. Sehän olisi ruoka-aika taas. Takaisin keittiöön.. Katson taas kelloa ja toivoisin että aika menisi nopeammin, että olisi taas ilta ja saisi mennä ”nukkumaan” ja toistaa kaiken tämän taas huomenna. Leipä on loppu ja pitää käydä kaupassa. Laitan kengät jalkaan ja lähden kävelemään lähikauppaan joka sijaitsee 50m päässä, tien toisella puolella. Jo muutaman askeleen jälkeen alkaa vatsassa painaa ja supistaa sen verran että melkein hiivin loppumatkan. Kun pääsen kotiin on pakko päästä istumaan koska joka paikkaan sattuu. Jään selailemaan kännykkää ja katson kateellisena kun kaikki muut ihmiset nauttivat kesästä. Yritän loppuun asti pysyä positiivisena mutta kyyneleet puskee väkisin läpi ja olo on kaikkea muuta kun iloinen. Olo on yksinäinen. Odotan että mies tulisi töistä kotiin ja että olisi joku kenen kanssa jutella mutta siihen on vielä monta päivää. Pääsispä jo synnyttää.

Näin olen viettänyt suurimman osan tästä kesästä. Olisin tehnyt mitä vaan että olisin voinut olla töissä pidempään. Kun joku on kysynyt vointia ja olen ollut rehellinen niin olen melkein aina saanut kuulla sen saman lauseen, ”lepää ja nuku vielä kun voit” ja ”se on kohta ohi”. Näin kun on monta kuukautta yrittänyt tsempata niin ei paljoo auta. Uskon että lapsen syntymän jälkeen saan nukkua paljon enemmän ja paremmin kun mitä olen nukkunut nämä viimeiset kuukaudet. Ja kyllä olisin paljon mielummin tehnyt muutakin kun maannut kotona 3 kuukautta putkeen.

En hae tällä postauksella kenenkään sääliä vaan halusin kertoa rehellisesti miten täällä on asiat mennyt. Harmittaa tottakai että en ole voinut oikein kunnolla iloita ja nauttia raskaana olemisesta. Nyt vaan toivon että lapsi syntyy terveenä ja kaikki tämä on varmasti ollut sen arvoista ❤️

public.jpeg

Isyyspakkaus

 Äiti saa äitiyspakkauksen mutta mitä isä saa? No pitäähän isää myös muistaa joten kasasin omin pikku kätösin ”isyyspakkauksen”

 

IMG_0058.JPG

Sain idean yhdestä facebook ryhmästä ja mietin pitkään mitä haluaisin tähän pakkaukseen laittaa. Tein vähän tutkimustyötä ja päädyin lopulta näihin: 

 

 

IMG_0055.JPG
IMG_0052.JPG
IMG_0054.JPG
IMG_0053.JPG

Energiajuomaa, tutteja, baby oilia, harsoja, kosteuspyyhkeitä, laastareita, ensi kirja, vaatesetti, korvatulpat, lemppari muroja ja pistokesuojat. 

Mun oma suosikki noista oli tuo aivan ihana kirja!  ”Arvaa kuinka paljon sinua rakastan” ❤️

Jos olisin jaksanut nähdä vielä enemmän vaivaa niin olisin tulostanut kelalta ”päätöksen isyysavustuksesta” mutta päätin että tämä saa olla hyvä näin :)

Kiitti mulle riitti

Tänään alkoi uusi viikko, nimittäin viikko 29. Mulla on tasan 12 viikkoa jäljellä laskettuun aikaan. Mä en millään jaksais odottaa että tää pieni syntyisi :)

 

IMG_0029.JPG

Nyt on ollu oikein kesäiset kelit ja se on aivan super ihanaa! Mua ei haittaa helle ollenkaan, eikä varsinkaan nyt kun saatiin pieni ilmastointipömpeli meijän makkariin! Oli erittäin jees kun ulkona oli sen 30c ja makkarissa 20c. 

Nyt on kuitenkin se aika raskaudesta kun paikat alkaa turpoo ja olo ei enään ole hirveän ketterä ja notkea. Masukin on kasvanut sen verran että mun puolesta ei tarvis kasvaa enää ollenkaan. 

 

IMG_0027.JPG

Kolme kuukautta pitäis vielä odottaa ja odotan kauhulla minkä kokoinen tää tulee olemaan laskettuun aikaan mennessä. 

Sain myös ilokseni raskausdiabeteksen mikä on hirveen kiva, varsinkin näin kesällä kun tekisi mieli syödä pelkkää jäätelöä koko ajan. Mutta loppupeleissä ihan hyvä vaan että on pikkasen tiukempi ruokavalio niin pysyy samalla kilotkin kurissa :) Onneksi tää loppuu heti kun lapsi on pihalla! Meinaan nimittäin pakata synnärille mukaan sellaset eväät että oksat pois, kaikkea sitä mitä en ole voinut tämän raskauden aikana syödä. Mukaan pakkaan iiiiiison irtokarkkipussin, batterya ja pistän mun rakkaan avomiehen hakemaan mulle ison annoksen lohisushia :D 

Toisin sanoen olen aika kypsä tähän raskaana olemiseen ja toivoisin että tää olisi pian ohi. Tiedän että monien mielestä raskaana oleminen on maailman ihanin asia ja se on ihan fine, mulle tää vaan ei sovi.. 

 

IMG_0028.JPG

Vaikka mä toivonkin että tää olisi nopeasti ohi niin itse synnytys jännittää aika lailla ja oon huomenna menossa juttelemaan asiasta kätilön kanssa. Mua kuitenkin lohduttaa se että se laps tulee sieltä ulos tavalla tai toisella eikä yhtäkään lasta oo jätetty masuun muhimaan :D

Niin tyypillistä!

Aurinko paistaa ja linnut laulaa, taitaa tulla kesä?! Viime viikko oli niin ihanan kesäinen ja vaikka tänään on paistanut aurinko niin ulkona on kuitenkin aika viileää.

Nämä kesäkelit on tehnyt sen että olen innostunut pistämään pihan kuntoon. Ollaan monena päivänä puuhailtu paljon ulkona kaikenlaista. Kävin myös ostaa vähän kukkia että saataisiin terassille vähän väriä. 

 

IMG_0547.JPG
IMG_0549.JPG

Olen myös huomannut kuinka olen yhtäkkiä innostunut siivoamaan täällä kotona. Kaiken pitää kokoajan olla tiptop. Nipotan myös heti jos toinen jättää jotain jälkeensä :D Eli pesänrakennusvietti is ON! Hillun täällä kotona usein joko rätti tai pölyhuiska kädessä.. 

 

IMG_0545.JPG

Siitä tulikin mieleen että minulla taitaa olla just kaikki tyypilliset raskaus ”oireet”. Alussa pahoinvointi ja väsymys ja nyt myöhemmin on ilmennyt matala hemoglobiini, hiusten paksuuntuminen (nyt niitä taas irtoilee :D), mielialan vaihteluja, selkäkipuja jne.. Great! Ja nyt kun vatsa tästä kasvaa kasvamistaan niin ainakaan tuo selkäkipu ei taida ihan heti hellittää. Varasin just maanantaiksi ajan hierojalle. Tuli myös ostettua kokovartalotyyny joka on pikkasen helpottanut nukkumista.

 

IMG_0551.JPG

Odotan kyllä nyt jo innolla että tämä lapsi syntyisi. En tiedä miten selviän jos tää masu kasvaa hirveen paljon isommaksi vielä :D 

IMG_0550.JPG

Mitä odottaa kun odottaa?

Vauvakuume höyryissä olin paljon miettinyt minkälaista olisi jos tulisi pieni vauva. Miten elämä muuttuisi ja mitä kaikkea se pitäisi sisällään. Silti en ollut ikinä, kumma kyllä, miettinyt minkälaista on olla raskaana. Olin toki tietoinen muutamasta asiasta mutta yllätyin todella paljon miltä se sitten todellisuudessa tuntuu.

 

IMG_0396.JPG

Sain tietää olevani raskaana jo todella aikaisessa vaiheessa, olisikohan viikkoja ollut vähän päälle neljä. Se tunne oli uskomaton kun näki ne kaksi viivaa raskaustestissä ja en uskonut todeksi ennen kuin tein toisen testin seuraavana päivänä. Vaikeinta silloin oli olla hiljaa asiasta kun halusi vaan heti kertoa koko maailmalle. 

Seuraavaksi tuli huoli siitä että mitä jos tämä meneekin kesken. Tämä kesti kauan ja murehtiminen loppui ehkä vasta viikolla 15 kun oli jo yli sen riskiajan.

Pahoinvointi ja jäätävä väsymys tuli myös todella alussa ja kesti n. 8 viikkoa. En onneksi oksentanut kertaakaan mutta se jatkuva etova olo mikä ei helpottanut millään oli kamalinta mitä olen pitkään aikaan kokenut. Myöskään kauhea väsymys ei auttanut asiaa yhtään ja ihme että pystyin olemaan töissä. Nyt kun mietin asiaa niin olisi ehkä ollut parempi olla kotona silloin mutta ajattelin vaan että raskaus ei ole sairaus eikä siitä voi jäädä sairaslomalle... 

 

IMG_0150.JPG

Sitten alkoi hormoonit hyrrää 😂 Tämä oli ja on edelleen kamalaa! Kun mielialat vaihtelee sekunnin murto-osassa ja ei pysy edes itse mukana. Yhtäkkiä iskee hirvee raivo ja sitten kaikki onkin yhtäkkiä hyvin, itku tulee ihan puskista etkä edes tiedä miksi pillität 😂 nää on näitä ja odotan innolla sitä hetkeä kun nää kohtaukset loppui, luulen että lapsen isäkin varmasti odottaa tätä vielä enemmän. 

Pientä paineen tunnetta on myös tuntunut vatsassa ja muutamia supistuksiakin on ollut mutta noin muuten niin olo on aika normaali. Vatsahan kasvaa tuossa koko ajan mikä on jo alkanut vähän hankaloittaa muutamia asioita, esim. sukkien ja kenkien saamista jalkaan yms.. 

Nyt toivotaan vaan että kaikki menee hyvin ihan tuonne loppuun asti :)  

Onnesta soikeana, mutta...

Ne jotka tuntee mut tietää että mulla on ollut todella pitkään vauvakuume ja olen aina ihastellut muiden ihmisten pieniä ihmeitä mutta sosiaalisen median puolella en ole niin välittänyt raskaus tai vauva/lapsipäivityksistä. Olen toki osannut olla iloinen muiden puolesta mutta en ole vaan ymmärtänyt miksi niitä vatsakuvia ja vauvakuvia on pitänyt tykittää some täyteen. Mutta nyt rakkaat ihmiset, nyt minä sen ymmärrän.

 

Raskaaksi tuleminen ja lapsen saaminen ei ole mikään pieni juttu ja se todella muuttaa koko elämän. Kropassa tapahtuu mitä ihmeellisempiä asioita ja semmosia mitä ei ehkä osannut odottaa että oma kroppa edes pystyy tekemään. Ja sitten vasta muuttuukin kun saa sen pienen nyytin syliin. Se on maailmaa mullistava asia ja nyt vihdoin ymmärrän miksi niin moni haluaa kertoa ja jakaa näitä kokemuksia. 

Ymmärrän kyllä hyvin jos ei ole omia lapsia että tällaiset päivitykset saattaa ärsyttää mutta kun on itse tässä tilassa, on niin onnellinen että haluaa jakaa sitä onnea myös muiden kanssa :)

IMG_0279.JPG

Meillä oli tänään rakenneultra ja saatiin nähdä se pieni ihminen vielä kerran. Oli helpottavaa kuulla että masussa kaikki oli paremmin kuin hyvin. Sukupuoli selvisi samalla ja ei ollut epäselvää että kumpi sieltä tulee eli syyskuussa me saadaan pieni poika meidän perheeseen 💙 

 Todella aktiivinen poika tulossa kun potkii menemään tuolla vatsassa kun viimestä päivää ja tottakai aina silloin kun itse yrittää levätä. Yllätyin kun aloin tuntemaan liikkeet aika hyvissä ajoin, jo raskausviikolla 16. Nyt ollaan jo voiton puolella eli yli puolen välin, mihin se aika menee 😅

IMG_0088.JPG

Nyt on kyllä paljon helpompaa kun tietää kumpi sieltä tulee kun aletaan pikkuhiljaa suunnittelemaan vauvalle huonetta, nimeä jne..

Enää pitäisi tajuta että mitä kaikkea sitä sitten pitää hankkia..  

Jetlag

Ei ole leikin asia :D Kello on 05.00 aamulla ja en ole saanut nukuttua 03.00 jälkeen, herätyskello on herättämässä 06.30 joten ajattelin että turha sitä on enää väkisin yrittää nukahtaa. 

Meillä kävi todella hyvä tuuri kun lennettiin takaisin kotiin kun kone ei ollut täynnä ja me saatiin jokainen oman penkkirivin. Se oli kyllä luksusta kun selkä vaivaa muutenkin ja istuminen 11h ei ole hirveen ihanaa. Mä pistin silmät kiinni heti sen jälkeen kun oltiin syöty ja nousin vasta kun oli ”aamupalan” aika. Unen laatu nyt ei ollut mitään huippuluokkaa mutta sai kuitenkin levättyä ja lento meni paljon nopeammin niin. 

 

IMG_0263.JPG

Pakko vielä hehkuttaa ❤️ Mä en ikinä ole ostanut lentokoneesta mitään sälää mutta tällä kertaa bongasin ihanan pienen Marimekon pussukan minkä sai vaan finskiltä. No mä en jaksanut olla hereillä niin pitkään että olisi ollut mahdollisuus ostaa sitä ja ajattelin että ihan sama, laivalta saa vastaavanlaisia. Heräsin jossain vaiheessa kun piti käydä veskissä ja mun ihana rakas pupu oli sen mulle ostanut sillä välin kun olin nukkunut ❤️❤️❤️ Meinasin tirauttaa pari kyyneltä, olin kuitenkin niin unenpöpperössä mut olihan toi ihana ele!

 

IMG_0264.JPG

Tänään on luvassa koko päivän kestävä kurssi keskustassa joten taidanpa tästä nousta ja aloittaa aamutoimet :) Ihanaa päivää kaikille!